Bi Visibility Day – ja miksi sitä tarvitaan

Bi Visibility Day – ja miksi sitä tarvitaan

Tänään, 23. syyskuuta, vietetään Bi Visibility Daytä – tänä vuonna 19. kertaa. Nimi on osuva, sillä biseksuaalisuus jää liian usein näkymättömäksi, ja ihmisten oletetaan olevan joko homo- tai heteroseksuaaleja.

Teini-ikäisenä huomasin, että saatan ihastua muihinkin kuin poikiin. Kamppailin silloin vahvojen ulkopuolisuuden tunteiden kanssa, eikä tilanne ainakaan helpottunut, kun ymmärsin, etten olekaan hetero. Pieneltä paikkakunnalta lähtöisin olevana pienikin massasta poikkeaminen tuntui vaikealta, enkä muista, että koulussa olisi ikinä edes mainittu seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta – ainakin kaikki hetero- ja homoseksuaalisuuden ulkopuolelle jäävä oli itselle hyvin vierasta.

Melko pian sain myös huomata, että seksuaalinen suuntautumiseni aiheuttaa hämmennystä muissa. Olen vuorotellen muiden silmissä joko lesbo tai hetero. Joskus jopa tapailemani ihmiset ovat kummeksuneet ja mitätöineet biseksuaalisuuttani, mikä on tuntunut erityisen pahalta.

Valtavirtamedia ei usein ainakaan auta tekemään biseksuaalisuutta näkyvämmäksi tai vähentämään siihen kohdistuvia ennakkoluuloja. On aivan surullisen yleistä, että biseksuaaleiksi identifioituvat julkkikset ovat median silmissä joko homoja tai heteroja riippuen siitä, kenen kanssa he ovat kulloinkin parisuhteessa.

Seksuaalista suuntautumistani on kutsuttu muoti-ilmiöksi tai sen on arveltu olevan kokeilunhaluisuutta tai jonkinlainen vaihe. Tämän vuoksi olen oppinut valitsemaan tarkkaan tilanteet, joissa koen oloni riittävän mukavaksi, jotta voin tuoda biseksuaalisuuteni ilmi. Siksi olen välillä kokenut salailevani asiaa, vaikka ennemminkin olen halunnut välttää ymmärtämättömiä reaktioita, jotka voisivat saada oloni ahdistuneeksi.

Vasta viime aikoina olen alkanut liikkua aktiivisemmin sateenkaarevissa piireissä, mikä on saanut minut jälleen kerran pohtimaan, miten avoin haluan olla seksuaalisesta suuntautumisestani. Kumppanini on miespuolinen ja olen huomannut miettiväni, miten nimitän kumppaniani hänestä puhuessani. Jos kerron, että minulla on poikaystävä, saanko jälleen kerran kummeksuvia katseita? Pitäisikö minun heti perään kertoa biseksuaalisuudestani? Koenko itseni jälleen kerran hieman ulkopuoliseksi ja väärässä paikassa olevaksi?

Huomaan selvästi, että vuosikymmenen aikana kohtaamani ennakkoluulot ja kyseenalaistaminen ovat jättäneet jälkensä. Toisaalta olen myöskin alkanut ymmärtää, että voin osaltani olla antamassa biseksuaalisuudelle sen kaipaamaa näkyvyyttä, mikä on tehnyt oloni vapautuneemmaksi.

Iloitsen aina, kun seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus huomioidaan. Olin innoissani, kun tänä vuonna Pride-viikon aikaan kotikaupunkini lippusalossa liehui biseksuaalilippu muiden HLBTIQ+-lippujen rinnalla. Tällä viikolla taas minut on saanut iloiseksi biseksuaalisuuden saama näkyvyys monissa seuraamissani medioissa.

Tänään annan biseksuaalisuuteni näkyä ja kuulua, sillä olen kyllästynyt olemaan hiljaa ja antamaan muiden tehdä vääriä oletuksia. Tänään olen ylpeästi minä.

Minna Laukkanen

Kirjoittaja on Setan nuorisotoimikunnan jäsen

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design